Aktiivisuus ja passiivisuus.

Blogissahan jaetaan ajatuksia. Kerrotaan koko maailmalle (tai ainakin niille parille, jotka tätä lukee) mitä ajattelee. Mutta silloin kun minä kirjotan tähän jotakin, niin en yhtään muista, mitä mulla oikeasti oli mielessä ja ajatuksissa. Kirjotan siis uusia ajatuksia, eli ne eivät ole niitä ajatuksia, joita ajattelen yleensä? Tai ehkä ne kuitenkin ovat. En tiedä.

K-marketin mainoksen puhuvat perunat on aika järkyttäviä.

Olen ollut viime aikoina aika hämmentynyt. Kai se johtui pääsykokeista, siitä, että niihin luki paljon, ja sitten ne oli.Tai, että vielä pitäisi lukea yhteen kokeseen, vaikka jotenkin tuntuu jo, että kokeiden aika on ohi. Tai sitten olen yleensäkin aina hämmentynyt, mutta koska nyt en käytä aikaa lukemiseen (voin siis tehdä jotain muutakin), niin kaikki hämmennys purkautuu.

Alle viikko ja en ole enää lukiolainen. Minusta tulee ylioppilas, mikä ei tietenkään tarkoita mitään. En edes ole kesälomalainen, koska mulla ei ole mitään paikkaa johon palata. Toisaalta, olen kuitenkin aivan sika onnellinen. On jo aika päästä ulos lukiosta (milloin viimeksi kävinkään siellä koululla?) ja saada lakki päähän. Se lakkihan tässä on tärkein, wtf. Ainakin meidän koti on yllättävän siisti. Jopa imuroin kaikkia ihme nurkkia mun huoneesta tänään.

Pitkästä aikaa ehdin jopa lukea Card Captor Sakuraa, sitä pitää lukea aina säännöllisin väliajoin, tulee ikävä muuten. Ikävä Card captor Sakuraanhan on kaikista suurin ikävä, mitä voi kokea juuri tällä hetkellä. Tai sitten ei.

Odotan innolla heinäkuuta eli Japania!

Pääskysestä ei päivääkään.

Ostettiin lentoliput Japaniin muutama päivä sitten. Siis ihan mahtavaa! Ihanaa, että se niinku varmasti tapahtuu. En jaksaisi odottaa. En myöskään jaksaisi odottaa, että pääsykokeet olisi ohi. Välillä tuntuu, et kyllä mä jotain osaan, ja sit taas et en osaa mitään.
Mutta siis en ole Suomessa 8.7.-8.8 välisenä aikana (miksi tietokoneella ei saa koskaan ajatusviivaa aikaiseksi, silloin kun haluaisi?).

Meillä oli lattian hiominen ja lakkaus kotona. Evakossa oleminen oli ihan parasta! : D Jälkijärjestely ei niinkään. Mutta onhan se hieno. Vaihdettiin myös olohuoneen järjestystä, jotenkin on itseasiassa ihan kiva, mutta nyt sohvalle ei tule valoa kunnolla.

Tämän kuukauden runo:

しあわせ
はこぶ
つばめたち

Shiawase hakobu tsubametachi

Inspiroituneena Petran blogista jokunen päivä sitten, ja "paetakseni" opiskelua listaanpa tähän asioita, mitä aion tehdä kesällä:
-syödä jäätelöä
-rentoutua
-mennä Japaniin
-piirtää
-olla opiskelematta
-mennä karateleireille
-cosplayata
-mennä Ruotsiin
-kerrata japania
-piistää sarjakuvaa
-pelata Zeldaa
-lukea kaunokirjallisuutta
-katsoa elokuvia

Olisi tosiaan myös kiva mennä Kehä III:sen ulkopuolelle ja Suomenlinnaan uimaan. Ainakin : )

Yo.

Hämmennys

Tuntuu oudolta, että haluaa lukea, mutta ei kuitenkaan lue, vaan lagaa. Toisaalta ehkä 5.50 herääminen ei auta asiaa.

ImagineFX on muuten hyvä lehti. Spottasin sen joskus Kampin Suomalasessa, kun oli muutama minuutti ennen bussin lähtöa. Muttta tietysti se on myös kallis, joten nyt vihdoinkin sain aikaiseksi varattua sitä kirjastosa, ja olen lueskellut helmikuun numeroa. En todellkaan ole tai tule digital-taiteilijaksi (mikä se on suomeksi?), siis en tule piirtämään tms. koneella, mutta siis se on Fantasy & Sci-fi Digital Art -lehti. Eli siis, se on hyvin mielenkiintoinen ja hyvin tehty.

Olen myös lukenut Scott Pilgrimiä kolme albumia. Se piirtotyyli on mitä on, mutta kun lukee sitä, niin se onkin yllättävän miellyttävä, ja mukava. Eli siis hyvä. Erityisesti kaikki videopeliviittaukset, ja kuinka itemien ilmaantuminen otetaan vain onnekkaana tapahtumana. Ne kuitenkin elää ihan normimaailmassa Torontossa.

Scott Pilgrim leffa oli myös toooosi hyvä.

Jotenkin mun mielessä on ollut paljon ajatuksia viime aikoina, mutta toisaalta mieli on aika tyhjä.
Ja haluisin piirtää. Ja nukkua.

Jotenkin oon selittänyt kaikkea priorisoinnilla viime aikoina. Ja siis kyllä, pitää priorisoida, mutta paskaa se on silti. Siis ei täysin kokonaan, mutta. Oon pyrkinyt suunnittelee kaikkea, mutta silti en aina onnistu pysymään siinä, tai tulee kaikkea ihmeellistä eteen, ja haluisin myös suunnittelematonta aikaa. Ja tuntuu pahalta, etten päässyt Sirun tupareihin. Vaikka priorisointia ei voi siitä syyttää. En silleen syytä työvuorojakaan, tai mitään muutakaan, mutta tylsää silti työntakia missata tuparit. Ne eivät olleet kenen tahansa tuparit!

Ehkä on ihan hyvä, et oon lagannut tänään illalla. Huomenna uudella energialla eteen päin, tai jotain. Tänään oli muuten hyvät treenit.

Sanoinko, että haluan piirtää?

On hämmentävää, kun nyt oon yhtäkkiä ilmaantunut kaikkia randomeita päätä syksystäsi juttuja. En siis tarkoita opiskelun kannalta, vaan kaikenlaisen muun. En oo valmis. Siis, että nyt voin vain keskittyä opiskeluun ja opiskeluun. En edes halua ajatella muuta. Tottakai ajattelen, mutta varsinkaan tulevaisuutta.

Voiko lumisade olla leuto?

Ilmeisesti tälleen kuukauden ensimmäisenä päivänä on kiva kirjoittaa blogia. Tai sittten kirjoitan vain, koska on sunnuntai, ja sunnuntai on mun vapaapäivä.

Huhtikuussa (viimeistään) Japanissa kukkii sakurat : ). Ne on kaikista kauneimmillaan varmaan ihan kohta. Täällä menee vielä yli kuukausi. Tänä aamuna satoi jopa lunta.

やわらかい
春の風吹く
散歩道

yawarakai haru no kaze fuku sanpomichi
"leuto kevättuulinen kävelytie"
Parempiakin käännöksiä saa esittää.

Luin uudelleen Full Moon o sagashiten. Shoujo on kyllä niin puhdasta tunnetta. Siis tunnetta ja tunteenilmaisemista. Hienoa! Ei tarvitse ajatella sitä, toimisiko suhde oikeasti, kunhan vain rakastaa. Ai Yazawa ei kyllä kuulu tähän sarjaan, mutta Yazawan töissä onkin jotain järkeä. Mutta Full Moon o sagashite kaappasi taas yllättävästi mukaansa, vaikka ei siinä mitään järkeä ole, mutta tunnistaapahan hahmot ja Izumi on kyllä kiva. Luin myös Full Metal Alchemistin loppuun. Sekin oli eritysen hyvä. Ehkei sitä kylläkään voi verrata Full Mooniin, mutta siis hienoa kun kaikki langat solmittiin, eli kaikki asiat selvitettiin.

Pajunkissat on oikeastaan aika kivoja, ja sika kestäviä. En kyllä virpomisoksista välitä. Tänäänhän on palmusunnuntai ja aprillipäivä, mutta tässä ei kyllä ole mitään erikoista pilaa. Sen sijaan jouduin juuri Petran pilan kohteeksi : D. Kukaan ei oo tehnyt mulle mitään pilaa varmaan koskaan tai ainakaan pitkään aikaan.

Olen myös katsonut muutaman jakson Tokyo Love Collectionia ja alettiin katsomaan Ryuusei no Kizunaa B:n kanssa. Yay! Japanilaisia sekoja draamoja. Ne on hyviä!

Eikö minulla ole mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi Japaniin? Jotenkin ajatukset ovat vain pääsykokeisiinlukemisessa ja Japanissa : D.

Keväisiä ajatuksia kaikille!

The owls are not what they seem

Mulla piti olla joku hieno otsikko, mutta en enää muista sitä.

Nyt kun ylppärit ovat viimein käynnissä, niin ei voi olla mitään parempaa tekemistä kuin lagata. Tai siis, on niin vähän aikaa jäljellä mihinkään kokeeseen, että tuntuu siltä, ettei enää erityisemmin ole mitään tehtävissä. Opiskelen kuitenkin. Löysin myös vanhoja yläasteharjoituskirjoja- ja vihkoja. Ne menevät roskiin samoin kuin suuri määrä lukiovihkoja. Viimein pääsee niistä eroon. Haluun vaan järjestää kaikki laatikot ja kaapit: päästä eroon huonosta feng shuista ja liiasta pölystä.

Haluaisin myös piirtää. Ja tehä tuhatta muuta siaa. Joten se siitä.

Kirjoitin äidinkielen esseen kotoutumisesta, ja siitä kuinka suomalaiset eivät puhu suomea ulkomaalaisille, vaikka he osaisivatki. Siinä oli hieno yleisönosastokirjoitus lähteenä.

Olin katsomassa Carl Larssonia Ateneumissa. Oli tosi hyvä. Se osaa tehdä hienoja vesiväritöitä, joista on tosi vaikee uskoa, että ne on maalattu vesiväreillä, mutta silti ne on läpikuultavia ja herkkiä. Larssonin öljyvärityöt ei mitenkään yllä vesivärien tasolle. Oli myös hauska lukea lainauksia, eli mitä Larsson on sanonut. Ruotsiksi tietenkin. Vanha Ruotsi <3.
Eikö muuten ole mageeta, että kotuksen tavoite on pitää suomenruotsi ymmärrettävänä ruotsinruotsin kanssa? Tai siis hieno tavoite.. Ja muuten, miksiköhän Ruotsin parlamentti ei halua nimetä ruotsia Ruotsin viralliseksi kieleksi, ne on suostunut vaan siihen, että se on Ruotsin pääkieli, jota käytetään. Ei silleen että sillä olisi mitään merkitystä, mutta kuitenkin.

Aika lentää. Jos kukaan ei ole huomannut.
Menen lukemaan.

Maaliskuu

Pelatkaa Bastionia! Tai no ainakin katsokaa, kuinka se näyttää tosi hyvältä.

Olin Ruotsissa ja pelasin läpi Bastionin. Oon ihan fani. Tai siis se on tosi jännä, kun siinä pelatessa on kertoja, joka kertoo, mitä tekee ja sit tarina on myös erittäin mielenkiintoinen. Ei siis mikään pitkä peli, kai se on halpa lataa, ja sen on tehny tyyliin pari tyyppiä. En tiedä. Ziaa voisi olla jännittävä cossata. Toi tyttö tossa.

Mistä tulikin mieleeni, että tänään on ensimmäinen päivä maaliskuuta. Kevät alkaa. En kyllä mitenkään ole odottanut maaliskuuta. Ylppärit. Mut toisaalta asiat edistyy. Sain kääntää uuden sivun Tokion perheen lähettämästä kalenterista. Kuukauden runo:

ぽかぽか

明るい

菜の花畑

"pokapoka akarui na no hanabatake"

Kysykää Petralta joku järkevä käännös : ).

Mutta voisi alkaa oikeasti miettiä cosplayta. Alkaa etsiä kaikkea tarvittavaa. Vähitellen. En jaksaisi odottaa Karane-cossia. Ja monia muita asioita kesässä. PULP tulee Suomeen!

Talous häiriö

Kuuntelukokeet on sitten ohi. Miksi ruotsin kuuntelussa oli jotain katsastustoimistojuttua? (Kai se siis oli sitä).

Alla hjärtans dag on ehkä hyvin hyvin söpö nimi. Ystävänpäivä on paljon tylsempi nimi, mutta sinäänsä kiva idea. Varsinkin kun tuntuu, että eniten ystävänpäivää vietetään ala-asteella (siis alakoulussa). Siis kyllähän Suomeen yritetään tuputtaa sellasta parisuhdeystävänpäivää, mutta suomalaiset on vain suomalaisia. Se on joskus ehkä ihan kivaa. Japanissakin 友チョコ (tomochoko) eli ystäväsuklaa on jotenkin kivoin asia. Valkoinen päivä on myös kiva. CCSakura <3

Talous häiriö - inflaatio
Talous häiriö - työttömyys

Yhteiskuntaoppi on sitten hienoa. Hitto.

Miksi nostalgia on jotenkin pannassa? Mitä vikaa on nostalgiassa? Tai ehkä vain ajattelen, että kaikki on nyt jotenkin nostalgia vastaisia, koska niin oli ehkä joku Nyt-liitteen toimittaja ja Radio Helsingin juontaja.

Kävin tänään kiinalaisessa, joka oli jäänyt johonkin kaksituhattuluvun alkuun. Siel ei lounaslistalla ollut kasvisvaihtoehtoa, alkuruokakevätrullassa oli lihaa, ja sitä ei saanut ilman, pöydissä oli haarukat ja veitset (puikot sai kysymällä), mutta toisaalta hintakaan ei ollut erityisemmin kokenut inflaatiota : ).

Petra, kirjoitat varmasti hienon ja hyviin kirjoihin kuuuluvan kirjan! Ja kyllä yhteiskunta on paska! Ja voin kai sanoa sen, koska luen nyt liikaa yhteiskuntaoppia. Mutta kirjallisuus on jokseenkin kivaa.

Kiire, kiire, kiire, kiire, kiire, kiire, kiire: jaksamisen puute?

Pitää vaan jaksaa tsempata. Ja tehdä kaikki, mitä pitää tehdä. Ja jollain masokistisella tavalla nauttia siitä, ettei ihan sekoa. Tai no, ehkei muo haittaa seota opiskeluun kunhan tulisi järkeviä tuloksia. Mutta kyllä mä nautin siitä.
On häiritsevää, että kun kaikki (kokonaan) keskittyy opiskeluun, ei vaan jää tilaa millekään muulle tunteelle.
Vaikka eihän siihen opiskeluun käytä mitään muita tunteita kuin "pitää opiskella" ja "keskity". Mutta kai sitten kaikki kanavoituu siihen?

Sepä se.