Mikä tahansa, mikä on Kotikatsomossa vaikuttaa pelottavalta. Sit varsinkin, jos se on joku psykologinen trilleri stalkkerista Espoossa. Ja sit se pyörii olohuoneessa, jonka pitäis olla kaikkien iloista aluetta, jossa voi hengata mukavasti. Yritän siis sanoa, että ei ole kivaa, jos joku katsoo jotakin, mikä on pelottavaa, jos joku toinen ei sitä halua. Okei ekat kummenen minuuttia ei ole vielä ollut pelottavaa.
Muutenkin hajottaa. Oon jopa alkanut itkeä ihan randomeista asioista, vaikka tunnetusti en ala itkemään helposti. Toisaalta tuntuu, et en hajoile riittävästi, mut eihän niinkään voi ajatella. Kuuluisasti kaikilla on vitun oma suru. Hämmentävää. Ikävä ja ikävä on kyllä eri lekseemeitä.
Taru sormusten herrasta on legoina! Siis mageeta. Siis mä niin haluan TSH legoja! On sellanen pakkaus, jos on Gandalf kärryineen ja Frodo, ja sit se Morian taistelukohtas, jos on peikko ja Legolas, Gimli, Boromir ja Merri ja Pippin ehkäpä. Ja sit muitakin jänniä pakkauksia. Pitää harkita legojen hankkimista.
Maailma on ihan sekaisin, outo ja kummallinen. Siis välillä (hyvin usein) tuntuu vaan, et mitä vittua?
Ja vaikka Koomikko onkin kuollut, niin kaikki ei ole yhtä vitsiä. Mutta, kaikessa tässä epäloogisuudessa ja oudossa ajatuksenjuoksussa niin en voi ajatella, että maailma olisi ihan kamala paikka. Siis maailma on ihan paska ja tyhmä ja epäreilu ja kaikkea, mut niinku koko maailmana niin ei kai se ole. Tai siis on, mutta en mä silti pysty vihaamaan maailmaa
No nyt vasta se teevee-ohjelma alkoi hieman jännäksi. Ja sit se loppui. Seuraava osa tulee seuraavalla viikolla.
Tietysti riippuu niinku että, mikä maailma. Emeritusprofessori Fred Karlsonkin puhuu kolmesta eri maailmasta. Ja se on sentään yleistä kielitiedettä.
Petra tekee hienoja Oodeja ja kirjoittaa hyvn. Tietäkääpä se.
