Valkoinen joulupallo

Petra kirjoittaa aina niin aktiivisesti blogia, että minäkin ajattelin jotain kirjoitella. Puhuimme vähän aika sitten näennäisesti avautumisesta. (Okei, toi lause kuulosti siltä, että se olisi ollut jonkun oppitunnin puheenaihe, heh). Mutta jos joku näennäisesti avautuu, niin mikä siihen on sitten motiivina. Jos siihen on motiivia. En kyllä tiedä, ei minulla ole kokemusta näennäisesti avautuvista ihmisistä. Toisaalta en sinänsä tiedä, mikä lasketaan avautumiseksi. Siis, sehän riippuu puhtaasti ihmisestä. Toisaalta ainakin itse puhun lopulta hyvin harvoin miltä minusta tuntuu. Harva puhuu siitä miltä tuntuu. Mikä tuntuu?

Tunteet on ihan hämyjä. Tai siis minusta aina tuntuu, että kaikki maailman muut ihmiset pystyvät märittämään jotenkin tosi tarkaan miltä heistä tuntuu, voi se tietysti vaihtua pois nopeasti, mutta kuitenkin. Siis, ei tietenkään yhdelläsanalla, tai ei välttämättä koko tunteelle löydy mitään sanoja, mutta kuitenkin tietää miltä tuntuu. Minusta tuntuu, että minä menen sellaisella hämärällä harmaalla alueella, joka on surullinen ja suruisa ja täynnä kaipuuta ja ikävää, ja huolta, hyvin paljon huolta. Ja sitten syön liikaa suklaata. Ja sitten alue on kuitenkin jotenkin laikukas. Ja silloin kun tuntuu, ettei tunne mitään, niin silloin on varsinkin surullinen, tai jotain, luulen. On outoa, että huomenna on jouluaatto. Viime aikoina on ollut yleisesti ottaen hyvin kivoja päiviä ja aikoja ja tapahtumia, ystäviä ja kavereitä, joiden kanssa on hauskaa.

Yksin kaikki negatiiviset tunteet tuntee jotenkin tosi voimakkaasti. Silloin vaan on. Silloin paikalla ei ole ystäviä, jotka tekisivät iloiseksi. Silloin ajattelee Sirua. Lopulta aina ajattelee Sirua.

Toisaalta, koska olen lopulta ehkä maailman (no en ehkä) ignoranteinpia ihmisiä, niin maailma jatkuu. Ignoranttius helpottaa monia asioita, mutta en kyllä haluisi olla niin random. Surua ei helpota mikään. Eikä se haittaa.

Olen sillä tavalla hyväksynyt itseni, siis luonteeni ja mitä teen ja miten olen ja kaikkea, mutta en halua kangistua kaavoihin. Teen paljon asioita samalla tavalla koska rakastan kyseisiä asioita, esimerkiksi karatea. Käyn siis treeneissä. Mutta sitten on monia asioita, jotka ovat kivoja ja mukavia, joten noudatan niiden kaavoja, koska se on yees. Turvallisuus ja jaksamattomuus on paskaa. Uudehkot tai kokemattomat asiat vaatii enemmän energiaa. Viime aikoina on kieltämättä tuntunut aika hengettömältä ja sellaiselta, ettei ole yhtään energiaa. Ei vain ole. Toisaalta voisin oppia kävelemään suoraan, ettei jalkani kääntyisi harottamaan ulospäin. Mutta siis oikeasti. Haluaisin kasvaa ja kehittyä. Toisaalta sitä haluaa kaikenlaista.

Yliopisto on ihana paikka.

Hyvää joulua!

Runo.

Hei vain.
Ajattelin, että voisin jakaa tänne ihan jännän runon, johon törmäsin jossain japanin kirjassa. Se on Miyazawa Genjin runo ja öö tässä on se japaniksi ja englanniksi. Ehkä siitä on jossain suomenkielinenkin käännös, mutta suosittelen lukemaan japaniksi. Heh. Miyazawa syntyi 1896 ja kuoli 37 vuotiaana. Jaa-ah.

雨にも負けず　　(雨ニモマケズ)

雨にも負けず
風にも負けず
雪にも夏の暑さにも負けぬ丈夫な体を持ち
欲はなく
決して怒らず
いつも静かに笑っている
一日に玄米四合と味噌と少しの野菜を食べ
あらゆることを
自分を勘定に入れずによく見聞きし分かり
そして忘れず
野原の松の林の陰の小さな茅葺き小屋にいて
東に病気の子どもあれば行って看病してやり
西に疲れた母あれば行ってその稲の束を追い
南に死にそうな人あれば行って怖がらなくて もいいと言い
北に喧嘩や訴訟があればつまらないからやめろと言い
日照りの時は涙を流し
寒さの夏はおろおろ歩き
みんなにデクノボーと呼ばれ
ほめられもせず
苦にもされず
そういうものにわたしはなりたい

Not Beaten by the Rain

Not beaten by the rain
Not beaten by the wind
Neither beaten by the snow nor by the heat of summer
Possessing a strong body
Without desires
Never getting angry
Always quietly smiling
Having four go s og brown rice a day
With miso and some vegetables
In everyhting
Not taking self into consideration
Observing well and understanding
And not forgetting
In the shade of pine grove in the field
Living in a little thatched hut
If there is a sick child in the east
Going there to nurse the child
If there is a tired mother in the west
Going there to carry that sheaf of rice in the back
If there is someone about to die in the south
Going there to tell him not to be afraid
If there is a quarrel or lawsuit in the north
Telling them to stop because it is nonsense
Shedding tears in times of drought
Wandering in bewilderment during the cold summer
Called dummy by everyone
Neither being praised
Nor being cared
Such a person I want to become
                                        (Translated by Edson Wang)

 En kyllä yhdy mitenkään kaikkeen tässä mutta on se silti ihan kiva. Varsinkin japaniksi, kun kielimuodot menee mukavasti.

Jaajaa

Mikä tahansa, mikä on Kotikatsomossa vaikuttaa pelottavalta. Sit varsinkin, jos se on joku psykologinen trilleri stalkkerista Espoossa. Ja sit se pyörii olohuoneessa, jonka pitäis olla kaikkien iloista aluetta, jossa voi hengata mukavasti. Yritän siis sanoa, että ei ole kivaa, jos joku katsoo jotakin, mikä on pelottavaa, jos joku toinen ei sitä halua. Okei ekat kummenen minuuttia ei ole vielä ollut pelottavaa.

Muutenkin hajottaa. Oon jopa alkanut itkeä ihan randomeista asioista, vaikka tunnetusti en ala itkemään helposti. Toisaalta tuntuu, et en hajoile riittävästi, mut eihän niinkään voi ajatella. Kuuluisasti kaikilla on vitun oma suru. Hämmentävää. Ikävä ja ikävä on kyllä eri lekseemeitä.

Taru sormusten herrasta on legoina! Siis mageeta. Siis mä niin haluan TSH legoja! On sellanen pakkaus, jos on Gandalf kärryineen ja Frodo, ja sit se Morian taistelukohtas, jos on peikko ja Legolas, Gimli, Boromir ja Merri ja Pippin ehkäpä. Ja sit muitakin jänniä pakkauksia. Pitää harkita legojen hankkimista.

Maailma on ihan sekaisin, outo ja kummallinen. Siis välillä (hyvin usein) tuntuu vaan, et mitä vittua?
Ja vaikka Koomikko onkin kuollut, niin kaikki ei ole yhtä vitsiä. Mutta, kaikessa tässä epäloogisuudessa ja oudossa ajatuksenjuoksussa niin en voi ajatella, että maailma olisi ihan kamala paikka. Siis maailma on ihan paska ja tyhmä ja epäreilu ja kaikkea, mut niinku koko maailmana niin ei kai se ole. Tai siis on, mutta en mä silti pysty vihaamaan maailmaa

No nyt vasta se teevee-ohjelma alkoi hieman jännäksi. Ja sit se loppui. Seuraava osa tulee seuraavalla viikolla.

Tietysti riippuu niinku että, mikä maailma. Emeritusprofessori Fred Karlsonkin puhuu kolmesta eri maailmasta. Ja se on sentään yleistä kielitiedettä.

Petra tekee hienoja Oodeja ja kirjoittaa hyvn. Tietäkääpä se.

Aktiivisuus ja passiivisuus.

Blogissahan jaetaan ajatuksia. Kerrotaan koko maailmalle (tai ainakin niille parille, jotka tätä lukee) mitä ajattelee. Mutta silloin kun minä kirjotan tähän jotakin, niin en yhtään muista, mitä mulla oikeasti oli mielessä ja ajatuksissa. Kirjotan siis uusia ajatuksia, eli ne eivät ole niitä ajatuksia, joita ajattelen yleensä? Tai ehkä ne kuitenkin ovat. En tiedä.

K-marketin mainoksen puhuvat perunat on aika järkyttäviä.

Olen ollut viime aikoina aika hämmentynyt. Kai se johtui pääsykokeista, siitä, että niihin luki paljon, ja sitten ne oli.Tai, että vielä pitäisi lukea yhteen kokeseen, vaikka jotenkin tuntuu jo, että kokeiden aika on ohi. Tai sitten olen yleensäkin aina hämmentynyt, mutta koska nyt en käytä aikaa lukemiseen (voin siis tehdä jotain muutakin), niin kaikki hämmennys purkautuu.

Alle viikko ja en ole enää lukiolainen. Minusta tulee ylioppilas, mikä ei tietenkään tarkoita mitään. En edes ole kesälomalainen, koska mulla ei ole mitään paikkaa johon palata. Toisaalta, olen kuitenkin aivan sika onnellinen. On jo aika päästä ulos lukiosta (milloin viimeksi kävinkään siellä koululla?) ja saada lakki päähän. Se lakkihan tässä on tärkein, wtf. Ainakin meidän koti on yllättävän siisti. Jopa imuroin kaikkia ihme nurkkia mun huoneesta tänään.

Pitkästä aikaa ehdin jopa lukea Card Captor Sakuraa, sitä pitää lukea aina säännöllisin väliajoin, tulee ikävä muuten. Ikävä Card captor Sakuraanhan on kaikista suurin ikävä, mitä voi kokea juuri tällä hetkellä. Tai sitten ei.

Odotan innolla heinäkuuta eli Japania!

Pääskysestä ei päivääkään.

Ostettiin lentoliput Japaniin muutama päivä sitten. Siis ihan mahtavaa! Ihanaa, että se niinku varmasti tapahtuu. En jaksaisi odottaa. En myöskään jaksaisi odottaa, että pääsykokeet olisi ohi. Välillä tuntuu, et kyllä mä jotain osaan, ja sit taas et en osaa mitään.
Mutta siis en ole Suomessa 8.7.-8.8 välisenä aikana (miksi tietokoneella ei saa koskaan ajatusviivaa aikaiseksi, silloin kun haluaisi?).

Meillä oli lattian hiominen ja lakkaus kotona. Evakossa oleminen oli ihan parasta! : D Jälkijärjestely ei niinkään. Mutta onhan se hieno. Vaihdettiin myös olohuoneen järjestystä, jotenkin on itseasiassa ihan kiva, mutta nyt sohvalle ei tule valoa kunnolla.

Tämän kuukauden runo:

しあわせ
はこぶ
つばめたち

Shiawase hakobu tsubametachi

Inspiroituneena Petran blogista jokunen päivä sitten, ja "paetakseni" opiskelua listaanpa tähän asioita, mitä aion tehdä kesällä:
-syödä jäätelöä
-rentoutua
-mennä Japaniin
-piirtää
-olla opiskelematta
-mennä karateleireille
-cosplayata
-mennä Ruotsiin
-kerrata japania
-piistää sarjakuvaa
-pelata Zeldaa
-lukea kaunokirjallisuutta
-katsoa elokuvia

Olisi tosiaan myös kiva mennä Kehä III:sen ulkopuolelle ja Suomenlinnaan uimaan. Ainakin : )

Yo.

Hämmennys

Tuntuu oudolta, että haluaa lukea, mutta ei kuitenkaan lue, vaan lagaa. Toisaalta ehkä 5.50 herääminen ei auta asiaa.

ImagineFX on muuten hyvä lehti. Spottasin sen joskus Kampin Suomalasessa, kun oli muutama minuutti ennen bussin lähtöa. Muttta tietysti se on myös kallis, joten nyt vihdoinkin sain aikaiseksi varattua sitä kirjastosa, ja olen lueskellut helmikuun numeroa. En todellkaan ole tai tule digital-taiteilijaksi (mikä se on suomeksi?), siis en tule piirtämään tms. koneella, mutta siis se on Fantasy & Sci-fi Digital Art -lehti. Eli siis, se on hyvin mielenkiintoinen ja hyvin tehty.

Olen myös lukenut Scott Pilgrimiä kolme albumia. Se piirtotyyli on mitä on, mutta kun lukee sitä, niin se onkin yllättävän miellyttävä, ja mukava. Eli siis hyvä. Erityisesti kaikki videopeliviittaukset, ja kuinka itemien ilmaantuminen otetaan vain onnekkaana tapahtumana. Ne kuitenkin elää ihan normimaailmassa Torontossa.

Scott Pilgrim leffa oli myös toooosi hyvä.

Jotenkin mun mielessä on ollut paljon ajatuksia viime aikoina, mutta toisaalta mieli on aika tyhjä.
Ja haluisin piirtää. Ja nukkua.

Jotenkin oon selittänyt kaikkea priorisoinnilla viime aikoina. Ja siis kyllä, pitää priorisoida, mutta paskaa se on silti. Siis ei täysin kokonaan, mutta. Oon pyrkinyt suunnittelee kaikkea, mutta silti en aina onnistu pysymään siinä, tai tulee kaikkea ihmeellistä eteen, ja haluisin myös suunnittelematonta aikaa. Ja tuntuu pahalta, etten päässyt Sirun tupareihin. Vaikka priorisointia ei voi siitä syyttää. En silleen syytä työvuorojakaan, tai mitään muutakaan, mutta tylsää silti työntakia missata tuparit. Ne eivät olleet kenen tahansa tuparit!

Ehkä on ihan hyvä, et oon lagannut tänään illalla. Huomenna uudella energialla eteen päin, tai jotain. Tänään oli muuten hyvät treenit.

Sanoinko, että haluan piirtää?

On hämmentävää, kun nyt oon yhtäkkiä ilmaantunut kaikkia randomeita päätä syksystäsi juttuja. En siis tarkoita opiskelun kannalta, vaan kaikenlaisen muun. En oo valmis. Siis, että nyt voin vain keskittyä opiskeluun ja opiskeluun. En edes halua ajatella muuta. Tottakai ajattelen, mutta varsinkaan tulevaisuutta.

Voiko lumisade olla leuto?

Ilmeisesti tälleen kuukauden ensimmäisenä päivänä on kiva kirjoittaa blogia. Tai sittten kirjoitan vain, koska on sunnuntai, ja sunnuntai on mun vapaapäivä.

Huhtikuussa (viimeistään) Japanissa kukkii sakurat : ). Ne on kaikista kauneimmillaan varmaan ihan kohta. Täällä menee vielä yli kuukausi. Tänä aamuna satoi jopa lunta.

やわらかい
春の風吹く
散歩道

yawarakai haru no kaze fuku sanpomichi
"leuto kevättuulinen kävelytie"
Parempiakin käännöksiä saa esittää.

Luin uudelleen Full Moon o sagashiten. Shoujo on kyllä niin puhdasta tunnetta. Siis tunnetta ja tunteenilmaisemista. Hienoa! Ei tarvitse ajatella sitä, toimisiko suhde oikeasti, kunhan vain rakastaa. Ai Yazawa ei kyllä kuulu tähän sarjaan, mutta Yazawan töissä onkin jotain järkeä. Mutta Full Moon o sagashite kaappasi taas yllättävästi mukaansa, vaikka ei siinä mitään järkeä ole, mutta tunnistaapahan hahmot ja Izumi on kyllä kiva. Luin myös Full Metal Alchemistin loppuun. Sekin oli eritysen hyvä. Ehkei sitä kylläkään voi verrata Full Mooniin, mutta siis hienoa kun kaikki langat solmittiin, eli kaikki asiat selvitettiin.

Pajunkissat on oikeastaan aika kivoja, ja sika kestäviä. En kyllä virpomisoksista välitä. Tänäänhän on palmusunnuntai ja aprillipäivä, mutta tässä ei kyllä ole mitään erikoista pilaa. Sen sijaan jouduin juuri Petran pilan kohteeksi : D. Kukaan ei oo tehnyt mulle mitään pilaa varmaan koskaan tai ainakaan pitkään aikaan.

Olen myös katsonut muutaman jakson Tokyo Love Collectionia ja alettiin katsomaan Ryuusei no Kizunaa B:n kanssa. Yay! Japanilaisia sekoja draamoja. Ne on hyviä!

Eikö minulla ole mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi Japaniin? Jotenkin ajatukset ovat vain pääsykokeisiinlukemisessa ja Japanissa : D.

Keväisiä ajatuksia kaikille!