Petra kirjoittaa aina niin aktiivisesti blogia, että minäkin ajattelin jotain kirjoitella. Puhuimme vähän aika sitten näennäisesti avautumisesta. (Okei, toi lause kuulosti siltä, että se olisi ollut jonkun oppitunnin puheenaihe, heh). Mutta jos joku näennäisesti avautuu, niin mikä siihen on sitten motiivina. Jos siihen on motiivia. En kyllä tiedä, ei minulla ole kokemusta näennäisesti avautuvista ihmisistä. Toisaalta en sinänsä tiedä, mikä lasketaan avautumiseksi. Siis, sehän riippuu puhtaasti ihmisestä. Toisaalta ainakin itse puhun lopulta hyvin harvoin miltä minusta tuntuu. Harva puhuu siitä miltä tuntuu. Mikä tuntuu?
Tunteet on ihan hämyjä. Tai siis minusta aina tuntuu, että kaikki maailman muut ihmiset pystyvät märittämään jotenkin tosi tarkaan miltä heistä tuntuu, voi se tietysti vaihtua pois nopeasti, mutta kuitenkin. Siis, ei tietenkään yhdelläsanalla, tai ei välttämättä koko tunteelle löydy mitään sanoja, mutta kuitenkin tietää miltä tuntuu. Minusta tuntuu, että minä menen sellaisella hämärällä harmaalla alueella, joka on surullinen ja suruisa ja täynnä kaipuuta ja ikävää, ja huolta, hyvin paljon huolta. Ja sitten syön liikaa suklaata. Ja sitten alue on kuitenkin jotenkin laikukas. Ja silloin kun tuntuu, ettei tunne mitään, niin silloin on varsinkin surullinen, tai jotain, luulen. On outoa, että huomenna on jouluaatto. Viime aikoina on ollut yleisesti ottaen hyvin kivoja päiviä ja aikoja ja tapahtumia, ystäviä ja kavereitä, joiden kanssa on hauskaa.
Yksin kaikki negatiiviset tunteet tuntee jotenkin tosi voimakkaasti. Silloin vaan on. Silloin paikalla ei ole ystäviä, jotka tekisivät iloiseksi. Silloin ajattelee Sirua. Lopulta aina ajattelee Sirua.
Toisaalta, koska olen lopulta ehkä maailman (no en ehkä) ignoranteinpia ihmisiä, niin maailma jatkuu. Ignoranttius helpottaa monia asioita, mutta en kyllä haluisi olla niin random. Surua ei helpota mikään. Eikä se haittaa.
Olen sillä tavalla hyväksynyt itseni, siis luonteeni ja mitä teen ja miten olen ja kaikkea, mutta en halua kangistua kaavoihin. Teen paljon asioita samalla tavalla koska rakastan kyseisiä asioita, esimerkiksi karatea. Käyn siis treeneissä. Mutta sitten on monia asioita, jotka ovat kivoja ja mukavia, joten noudatan niiden kaavoja, koska se on yees. Turvallisuus ja jaksamattomuus on paskaa. Uudehkot tai kokemattomat asiat vaatii enemmän energiaa. Viime aikoina on kieltämättä tuntunut aika hengettömältä ja sellaiselta, ettei ole yhtään energiaa. Ei vain ole. Toisaalta voisin oppia kävelemään suoraan, ettei jalkani kääntyisi harottamaan ulospäin. Mutta siis oikeasti. Haluaisin kasvaa ja kehittyä. Toisaalta sitä haluaa kaikenlaista.
Yliopisto on ihana paikka.
Hyvää joulua!
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
lauantai 17. marraskuuta 2012
Runo.
Hei vain.
Ajattelin, että voisin jakaa tänne ihan jännän runon, johon törmäsin jossain japanin kirjassa. Se on Miyazawa Genjin runo ja öö tässä on se japaniksi ja englanniksi. Ehkä siitä on jossain suomenkielinenkin käännös, mutta suosittelen lukemaan japaniksi. Heh. Miyazawa syntyi 1896 ja kuoli 37 vuotiaana. Jaa-ah.
雨にも負けず (雨ニモマケズ)
雨にも負けず
風にも負けず
雪にも夏の暑さにも負けぬ丈夫な体を持ち
欲はなく
決して怒らず
いつも静かに笑っている
一日に玄米四合と味噌と少しの野菜を食べ
あらゆることを
自分を勘定に入れずによく見聞きし分かり
そして忘れず
野原の松の林の陰の小さな茅葺き小屋にいて
東に病気の子どもあれば行って看病してやり
西に疲れた母あれば行ってその稲の束を追い
南に死にそうな人あれば行って怖がらなくて もいいと言い
北に喧嘩や訴訟があればつまらないからやめろと言い
日照りの時は涙を流し
寒さの夏はおろおろ歩き
みんなにデクノボーと呼ばれ
ほめられもせず
苦にもされず
そういうものにわたしはなりたい
Not Beaten by the Rain
Not beaten by the rain
Not beaten by the wind
Neither beaten by the snow nor by the heat of summer
Possessing a strong body
Without desires
Never getting angry
Always quietly smiling
Having four go s og brown rice a day
With miso and some vegetables
In everyhting
Not taking self into consideration
Observing well and understanding
And not forgetting
In the shade of pine grove in the field
Living in a little thatched hut
If there is a sick child in the east
Going there to nurse the child
If there is a tired mother in the west
Going there to carry that sheaf of rice in the back
If there is someone about to die in the south
Going there to tell him not to be afraid
If there is a quarrel or lawsuit in the north
Telling them to stop because it is nonsense
Shedding tears in times of drought
Wandering in bewilderment during the cold summer
Called dummy by everyone
Neither being praised
Nor being cared
Such a person I want to become
(Translated by Edson Wang)
En kyllä yhdy mitenkään kaikkeen tässä mutta on se silti ihan kiva. Varsinkin japaniksi, kun kielimuodot menee mukavasti.
Ajattelin, että voisin jakaa tänne ihan jännän runon, johon törmäsin jossain japanin kirjassa. Se on Miyazawa Genjin runo ja öö tässä on se japaniksi ja englanniksi. Ehkä siitä on jossain suomenkielinenkin käännös, mutta suosittelen lukemaan japaniksi. Heh. Miyazawa syntyi 1896 ja kuoli 37 vuotiaana. Jaa-ah.
雨にも負けず (雨ニモマケズ)
雨にも負けず
風にも負けず
雪にも夏の暑さにも負けぬ丈夫な体を持ち
欲はなく
決して怒らず
いつも静かに笑っている
一日に玄米四合と味噌と少しの野菜を食べ
あらゆることを
自分を勘定に入れずによく見聞きし分かり
そして忘れず
野原の松の林の陰の小さな茅葺き小屋にいて
東に病気の子どもあれば行って看病してやり
西に疲れた母あれば行ってその稲の束を追い
南に死にそうな人あれば行って怖がらなくて もいいと言い
北に喧嘩や訴訟があればつまらないからやめろと言い
日照りの時は涙を流し
寒さの夏はおろおろ歩き
みんなにデクノボーと呼ばれ
ほめられもせず
苦にもされず
そういうものにわたしはなりたい
Not Beaten by the Rain
Not beaten by the rain
Not beaten by the wind
Neither beaten by the snow nor by the heat of summer
Possessing a strong body
Without desires
Never getting angry
Always quietly smiling
Having four go s og brown rice a day
With miso and some vegetables
In everyhting
Not taking self into consideration
Observing well and understanding
And not forgetting
In the shade of pine grove in the field
Living in a little thatched hut
If there is a sick child in the east
Going there to nurse the child
If there is a tired mother in the west
Going there to carry that sheaf of rice in the back
If there is someone about to die in the south
Going there to tell him not to be afraid
If there is a quarrel or lawsuit in the north
Telling them to stop because it is nonsense
Shedding tears in times of drought
Wandering in bewilderment during the cold summer
Called dummy by everyone
Neither being praised
Nor being cared
Such a person I want to become
(Translated by Edson Wang)
En kyllä yhdy mitenkään kaikkeen tässä mutta on se silti ihan kiva. Varsinkin japaniksi, kun kielimuodot menee mukavasti.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Jaajaa
Mikä tahansa, mikä on Kotikatsomossa vaikuttaa pelottavalta. Sit varsinkin, jos se on joku psykologinen trilleri stalkkerista Espoossa. Ja sit se pyörii olohuoneessa, jonka pitäis olla kaikkien iloista aluetta, jossa voi hengata mukavasti. Yritän siis sanoa, että ei ole kivaa, jos joku katsoo jotakin, mikä on pelottavaa, jos joku toinen ei sitä halua. Okei ekat kummenen minuuttia ei ole vielä ollut pelottavaa.
Muutenkin hajottaa. Oon jopa alkanut itkeä ihan randomeista asioista, vaikka tunnetusti en ala itkemään helposti. Toisaalta tuntuu, et en hajoile riittävästi, mut eihän niinkään voi ajatella. Kuuluisasti kaikilla on vitun oma suru. Hämmentävää. Ikävä ja ikävä on kyllä eri lekseemeitä.
Taru sormusten herrasta on legoina! Siis mageeta. Siis mä niin haluan TSH legoja! On sellanen pakkaus, jos on Gandalf kärryineen ja Frodo, ja sit se Morian taistelukohtas, jos on peikko ja Legolas, Gimli, Boromir ja Merri ja Pippin ehkäpä. Ja sit muitakin jänniä pakkauksia. Pitää harkita legojen hankkimista.
Maailma on ihan sekaisin, outo ja kummallinen. Siis välillä (hyvin usein) tuntuu vaan, et mitä vittua?
Ja vaikka Koomikko onkin kuollut, niin kaikki ei ole yhtä vitsiä. Mutta, kaikessa tässä epäloogisuudessa ja oudossa ajatuksenjuoksussa niin en voi ajatella, että maailma olisi ihan kamala paikka. Siis maailma on ihan paska ja tyhmä ja epäreilu ja kaikkea, mut niinku koko maailmana niin ei kai se ole. Tai siis on, mutta en mä silti pysty vihaamaan maailmaa
No nyt vasta se teevee-ohjelma alkoi hieman jännäksi. Ja sit se loppui. Seuraava osa tulee seuraavalla viikolla.
Tietysti riippuu niinku että, mikä maailma. Emeritusprofessori Fred Karlsonkin puhuu kolmesta eri maailmasta. Ja se on sentään yleistä kielitiedettä.
Petra tekee hienoja Oodeja ja kirjoittaa hyvn. Tietäkääpä se.
Muutenkin hajottaa. Oon jopa alkanut itkeä ihan randomeista asioista, vaikka tunnetusti en ala itkemään helposti. Toisaalta tuntuu, et en hajoile riittävästi, mut eihän niinkään voi ajatella. Kuuluisasti kaikilla on vitun oma suru. Hämmentävää. Ikävä ja ikävä on kyllä eri lekseemeitä.
Taru sormusten herrasta on legoina! Siis mageeta. Siis mä niin haluan TSH legoja! On sellanen pakkaus, jos on Gandalf kärryineen ja Frodo, ja sit se Morian taistelukohtas, jos on peikko ja Legolas, Gimli, Boromir ja Merri ja Pippin ehkäpä. Ja sit muitakin jänniä pakkauksia. Pitää harkita legojen hankkimista.
Maailma on ihan sekaisin, outo ja kummallinen. Siis välillä (hyvin usein) tuntuu vaan, et mitä vittua?
Ja vaikka Koomikko onkin kuollut, niin kaikki ei ole yhtä vitsiä. Mutta, kaikessa tässä epäloogisuudessa ja oudossa ajatuksenjuoksussa niin en voi ajatella, että maailma olisi ihan kamala paikka. Siis maailma on ihan paska ja tyhmä ja epäreilu ja kaikkea, mut niinku koko maailmana niin ei kai se ole. Tai siis on, mutta en mä silti pysty vihaamaan maailmaa
No nyt vasta se teevee-ohjelma alkoi hieman jännäksi. Ja sit se loppui. Seuraava osa tulee seuraavalla viikolla.
Tietysti riippuu niinku että, mikä maailma. Emeritusprofessori Fred Karlsonkin puhuu kolmesta eri maailmasta. Ja se on sentään yleistä kielitiedettä.
Petra tekee hienoja Oodeja ja kirjoittaa hyvn. Tietäkääpä se.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Aktiivisuus ja passiivisuus.
Blogissahan jaetaan ajatuksia. Kerrotaan koko maailmalle (tai ainakin niille parille, jotka tätä lukee) mitä ajattelee. Mutta silloin kun minä kirjotan tähän jotakin, niin en yhtään muista, mitä mulla oikeasti oli mielessä ja ajatuksissa. Kirjotan siis uusia ajatuksia, eli ne eivät ole niitä ajatuksia, joita ajattelen yleensä? Tai ehkä ne kuitenkin ovat. En tiedä.
K-marketin mainoksen puhuvat perunat on aika järkyttäviä.
Olen ollut viime aikoina aika hämmentynyt. Kai se johtui pääsykokeista, siitä, että niihin luki paljon, ja sitten ne oli.Tai, että vielä pitäisi lukea yhteen kokeseen, vaikka jotenkin tuntuu jo, että kokeiden aika on ohi. Tai sitten olen yleensäkin aina hämmentynyt, mutta koska nyt en käytä aikaa lukemiseen (voin siis tehdä jotain muutakin), niin kaikki hämmennys purkautuu.
Alle viikko ja en ole enää lukiolainen. Minusta tulee ylioppilas, mikä ei tietenkään tarkoita mitään. En edes ole kesälomalainen, koska mulla ei ole mitään paikkaa johon palata. Toisaalta, olen kuitenkin aivan sika onnellinen. On jo aika päästä ulos lukiosta (milloin viimeksi kävinkään siellä koululla?) ja saada lakki päähän. Se lakkihan tässä on tärkein, wtf. Ainakin meidän koti on yllättävän siisti. Jopa imuroin kaikkia ihme nurkkia mun huoneesta tänään.
Pitkästä aikaa ehdin jopa lukea Card Captor Sakuraa, sitä pitää lukea aina säännöllisin väliajoin, tulee ikävä muuten. Ikävä Card captor Sakuraanhan on kaikista suurin ikävä, mitä voi kokea juuri tällä hetkellä. Tai sitten ei.
Odotan innolla heinäkuuta eli Japania!
K-marketin mainoksen puhuvat perunat on aika järkyttäviä.
Olen ollut viime aikoina aika hämmentynyt. Kai se johtui pääsykokeista, siitä, että niihin luki paljon, ja sitten ne oli.Tai, että vielä pitäisi lukea yhteen kokeseen, vaikka jotenkin tuntuu jo, että kokeiden aika on ohi. Tai sitten olen yleensäkin aina hämmentynyt, mutta koska nyt en käytä aikaa lukemiseen (voin siis tehdä jotain muutakin), niin kaikki hämmennys purkautuu.
Alle viikko ja en ole enää lukiolainen. Minusta tulee ylioppilas, mikä ei tietenkään tarkoita mitään. En edes ole kesälomalainen, koska mulla ei ole mitään paikkaa johon palata. Toisaalta, olen kuitenkin aivan sika onnellinen. On jo aika päästä ulos lukiosta (milloin viimeksi kävinkään siellä koululla?) ja saada lakki päähän. Se lakkihan tässä on tärkein, wtf. Ainakin meidän koti on yllättävän siisti. Jopa imuroin kaikkia ihme nurkkia mun huoneesta tänään.
Pitkästä aikaa ehdin jopa lukea Card Captor Sakuraa, sitä pitää lukea aina säännöllisin väliajoin, tulee ikävä muuten. Ikävä Card captor Sakuraanhan on kaikista suurin ikävä, mitä voi kokea juuri tällä hetkellä. Tai sitten ei.
Odotan innolla heinäkuuta eli Japania!
perjantai 11. toukokuuta 2012
Pääskysestä ei päivääkään.
Ostettiin lentoliput Japaniin muutama päivä sitten. Siis ihan mahtavaa! Ihanaa, että se niinku varmasti tapahtuu. En jaksaisi odottaa. En myöskään jaksaisi odottaa, että pääsykokeet olisi ohi. Välillä tuntuu, et kyllä mä jotain osaan, ja sit taas et en osaa mitään.
Mutta siis en ole Suomessa 8.7.-8.8 välisenä aikana (miksi tietokoneella ei saa koskaan ajatusviivaa aikaiseksi, silloin kun haluaisi?).
Meillä oli lattian hiominen ja lakkaus kotona. Evakossa oleminen oli ihan parasta! : D Jälkijärjestely ei niinkään. Mutta onhan se hieno. Vaihdettiin myös olohuoneen järjestystä, jotenkin on itseasiassa ihan kiva, mutta nyt sohvalle ei tule valoa kunnolla.
Tämän kuukauden runo:
しあわせ
はこぶ
つばめたち
Shiawase hakobu tsubametachi
Inspiroituneena Petran blogista jokunen päivä sitten, ja "paetakseni" opiskelua listaanpa tähän asioita, mitä aion tehdä kesällä:
-syödä jäätelöä
-rentoutua
-mennä Japaniin
-piirtää
-olla opiskelematta
-mennä karateleireille
-cosplayata
-mennä Ruotsiin
-kerrata japania
-piistää sarjakuvaa
-pelata Zeldaa
-lukea kaunokirjallisuutta
-katsoa elokuvia
Olisi tosiaan myös kiva mennä Kehä III:sen ulkopuolelle ja Suomenlinnaan uimaan. Ainakin : )
Yo.
Mutta siis en ole Suomessa 8.7.-8.8 välisenä aikana (miksi tietokoneella ei saa koskaan ajatusviivaa aikaiseksi, silloin kun haluaisi?).
Meillä oli lattian hiominen ja lakkaus kotona. Evakossa oleminen oli ihan parasta! : D Jälkijärjestely ei niinkään. Mutta onhan se hieno. Vaihdettiin myös olohuoneen järjestystä, jotenkin on itseasiassa ihan kiva, mutta nyt sohvalle ei tule valoa kunnolla.
Tämän kuukauden runo:
しあわせ
はこぶ
つばめたち
Shiawase hakobu tsubametachi
Inspiroituneena Petran blogista jokunen päivä sitten, ja "paetakseni" opiskelua listaanpa tähän asioita, mitä aion tehdä kesällä:
-syödä jäätelöä
-rentoutua
-mennä Japaniin
-piirtää
-olla opiskelematta
-mennä karateleireille
-cosplayata
-mennä Ruotsiin
-kerrata japania
-piistää sarjakuvaa
-pelata Zeldaa
-lukea kaunokirjallisuutta
-katsoa elokuvia
Olisi tosiaan myös kiva mennä Kehä III:sen ulkopuolelle ja Suomenlinnaan uimaan. Ainakin : )
Yo.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Hämmennys
Tuntuu oudolta, että haluaa lukea, mutta ei kuitenkaan lue, vaan lagaa. Toisaalta ehkä 5.50 herääminen ei auta asiaa.
ImagineFX on muuten hyvä lehti. Spottasin sen joskus Kampin Suomalasessa, kun oli muutama minuutti ennen bussin lähtöa. Muttta tietysti se on myös kallis, joten nyt vihdoinkin sain aikaiseksi varattua sitä kirjastosa, ja olen lueskellut helmikuun numeroa. En todellkaan ole tai tule digital-taiteilijaksi (mikä se on suomeksi?), siis en tule piirtämään tms. koneella, mutta siis se on Fantasy & Sci-fi Digital Art -lehti. Eli siis, se on hyvin mielenkiintoinen ja hyvin tehty.
Olen myös lukenut Scott Pilgrimiä kolme albumia. Se piirtotyyli on mitä on, mutta kun lukee sitä, niin se onkin yllättävän miellyttävä, ja mukava. Eli siis hyvä. Erityisesti kaikki videopeliviittaukset, ja kuinka itemien ilmaantuminen otetaan vain onnekkaana tapahtumana. Ne kuitenkin elää ihan normimaailmassa Torontossa.
Scott Pilgrim leffa oli myös toooosi hyvä.
Jotenkin mun mielessä on ollut paljon ajatuksia viime aikoina, mutta toisaalta mieli on aika tyhjä.
Ja haluisin piirtää. Ja nukkua.
Jotenkin oon selittänyt kaikkea priorisoinnilla viime aikoina. Ja siis kyllä, pitää priorisoida, mutta paskaa se on silti. Siis ei täysin kokonaan, mutta. Oon pyrkinyt suunnittelee kaikkea, mutta silti en aina onnistu pysymään siinä, tai tulee kaikkea ihmeellistä eteen, ja haluisin myös suunnittelematonta aikaa. Ja tuntuu pahalta, etten päässyt Sirun tupareihin. Vaikka priorisointia ei voi siitä syyttää. En silleen syytä työvuorojakaan, tai mitään muutakaan, mutta tylsää silti työntakia missata tuparit. Ne eivät olleet kenen tahansa tuparit!
Ehkä on ihan hyvä, et oon lagannut tänään illalla. Huomenna uudella energialla eteen päin, tai jotain. Tänään oli muuten hyvät treenit.
Sanoinko, että haluan piirtää?
On hämmentävää, kun nyt oon yhtäkkiä ilmaantunut kaikkia randomeita päätä syksystäsi juttuja. En siis tarkoita opiskelun kannalta, vaan kaikenlaisen muun. En oo valmis. Siis, että nyt voin vain keskittyä opiskeluun ja opiskeluun. En edes halua ajatella muuta. Tottakai ajattelen, mutta varsinkaan tulevaisuutta.
ImagineFX on muuten hyvä lehti. Spottasin sen joskus Kampin Suomalasessa, kun oli muutama minuutti ennen bussin lähtöa. Muttta tietysti se on myös kallis, joten nyt vihdoinkin sain aikaiseksi varattua sitä kirjastosa, ja olen lueskellut helmikuun numeroa. En todellkaan ole tai tule digital-taiteilijaksi (mikä se on suomeksi?), siis en tule piirtämään tms. koneella, mutta siis se on Fantasy & Sci-fi Digital Art -lehti. Eli siis, se on hyvin mielenkiintoinen ja hyvin tehty.
Olen myös lukenut Scott Pilgrimiä kolme albumia. Se piirtotyyli on mitä on, mutta kun lukee sitä, niin se onkin yllättävän miellyttävä, ja mukava. Eli siis hyvä. Erityisesti kaikki videopeliviittaukset, ja kuinka itemien ilmaantuminen otetaan vain onnekkaana tapahtumana. Ne kuitenkin elää ihan normimaailmassa Torontossa.
Scott Pilgrim leffa oli myös toooosi hyvä.
Jotenkin mun mielessä on ollut paljon ajatuksia viime aikoina, mutta toisaalta mieli on aika tyhjä.
Ja haluisin piirtää. Ja nukkua.
Jotenkin oon selittänyt kaikkea priorisoinnilla viime aikoina. Ja siis kyllä, pitää priorisoida, mutta paskaa se on silti. Siis ei täysin kokonaan, mutta. Oon pyrkinyt suunnittelee kaikkea, mutta silti en aina onnistu pysymään siinä, tai tulee kaikkea ihmeellistä eteen, ja haluisin myös suunnittelematonta aikaa. Ja tuntuu pahalta, etten päässyt Sirun tupareihin. Vaikka priorisointia ei voi siitä syyttää. En silleen syytä työvuorojakaan, tai mitään muutakaan, mutta tylsää silti työntakia missata tuparit. Ne eivät olleet kenen tahansa tuparit!
Ehkä on ihan hyvä, et oon lagannut tänään illalla. Huomenna uudella energialla eteen päin, tai jotain. Tänään oli muuten hyvät treenit.
Sanoinko, että haluan piirtää?
On hämmentävää, kun nyt oon yhtäkkiä ilmaantunut kaikkia randomeita päätä syksystäsi juttuja. En siis tarkoita opiskelun kannalta, vaan kaikenlaisen muun. En oo valmis. Siis, että nyt voin vain keskittyä opiskeluun ja opiskeluun. En edes halua ajatella muuta. Tottakai ajattelen, mutta varsinkaan tulevaisuutta.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Voiko lumisade olla leuto?
Ilmeisesti tälleen kuukauden ensimmäisenä päivänä on kiva kirjoittaa blogia. Tai sittten kirjoitan vain, koska on sunnuntai, ja sunnuntai on mun vapaapäivä.
Huhtikuussa (viimeistään) Japanissa kukkii sakurat : ). Ne on kaikista kauneimmillaan varmaan ihan kohta. Täällä menee vielä yli kuukausi. Tänä aamuna satoi jopa lunta.
やわらかい
春の風吹く
散歩道
yawarakai haru no kaze fuku sanpomichi
"leuto kevättuulinen kävelytie"
Parempiakin käännöksiä saa esittää.
Luin uudelleen Full Moon o sagashiten. Shoujo on kyllä niin puhdasta tunnetta. Siis tunnetta ja tunteenilmaisemista. Hienoa! Ei tarvitse ajatella sitä, toimisiko suhde oikeasti, kunhan vain rakastaa. Ai Yazawa ei kyllä kuulu tähän sarjaan, mutta Yazawan töissä onkin jotain järkeä. Mutta Full Moon o sagashite kaappasi taas yllättävästi mukaansa, vaikka ei siinä mitään järkeä ole, mutta tunnistaapahan hahmot ja Izumi on kyllä kiva. Luin myös Full Metal Alchemistin loppuun. Sekin oli eritysen hyvä. Ehkei sitä kylläkään voi verrata Full Mooniin, mutta siis hienoa kun kaikki langat solmittiin, eli kaikki asiat selvitettiin.
Pajunkissat on oikeastaan aika kivoja, ja sika kestäviä. En kyllä virpomisoksista välitä. Tänäänhän on palmusunnuntai ja aprillipäivä, mutta tässä ei kyllä ole mitään erikoista pilaa. Sen sijaan jouduin juuri Petran pilan kohteeksi : D. Kukaan ei oo tehnyt mulle mitään pilaa varmaan koskaan tai ainakaan pitkään aikaan.
Olen myös katsonut muutaman jakson Tokyo Love Collectionia ja alettiin katsomaan Ryuusei no Kizunaa B:n kanssa. Yay! Japanilaisia sekoja draamoja. Ne on hyviä!
Eikö minulla ole mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi Japaniin? Jotenkin ajatukset ovat vain pääsykokeisiinlukemisessa ja Japanissa : D.
Keväisiä ajatuksia kaikille!
Huhtikuussa (viimeistään) Japanissa kukkii sakurat : ). Ne on kaikista kauneimmillaan varmaan ihan kohta. Täällä menee vielä yli kuukausi. Tänä aamuna satoi jopa lunta.
やわらかい
春の風吹く
散歩道
yawarakai haru no kaze fuku sanpomichi
"leuto kevättuulinen kävelytie"
Parempiakin käännöksiä saa esittää.
Luin uudelleen Full Moon o sagashiten. Shoujo on kyllä niin puhdasta tunnetta. Siis tunnetta ja tunteenilmaisemista. Hienoa! Ei tarvitse ajatella sitä, toimisiko suhde oikeasti, kunhan vain rakastaa. Ai Yazawa ei kyllä kuulu tähän sarjaan, mutta Yazawan töissä onkin jotain järkeä. Mutta Full Moon o sagashite kaappasi taas yllättävästi mukaansa, vaikka ei siinä mitään järkeä ole, mutta tunnistaapahan hahmot ja Izumi on kyllä kiva. Luin myös Full Metal Alchemistin loppuun. Sekin oli eritysen hyvä. Ehkei sitä kylläkään voi verrata Full Mooniin, mutta siis hienoa kun kaikki langat solmittiin, eli kaikki asiat selvitettiin.
Pajunkissat on oikeastaan aika kivoja, ja sika kestäviä. En kyllä virpomisoksista välitä. Tänäänhän on palmusunnuntai ja aprillipäivä, mutta tässä ei kyllä ole mitään erikoista pilaa. Sen sijaan jouduin juuri Petran pilan kohteeksi : D. Kukaan ei oo tehnyt mulle mitään pilaa varmaan koskaan tai ainakaan pitkään aikaan.
Olen myös katsonut muutaman jakson Tokyo Love Collectionia ja alettiin katsomaan Ryuusei no Kizunaa B:n kanssa. Yay! Japanilaisia sekoja draamoja. Ne on hyviä!
Eikö minulla ole mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi Japaniin? Jotenkin ajatukset ovat vain pääsykokeisiinlukemisessa ja Japanissa : D.
Keväisiä ajatuksia kaikille!
tiistai 13. maaliskuuta 2012
The owls are not what they seem
Mulla piti olla joku hieno otsikko, mutta en enää muista sitä.
Nyt kun ylppärit ovat viimein käynnissä, niin ei voi olla mitään parempaa tekemistä kuin lagata. Tai siis, on niin vähän aikaa jäljellä mihinkään kokeeseen, että tuntuu siltä, ettei enää erityisemmin ole mitään tehtävissä. Opiskelen kuitenkin. Löysin myös vanhoja yläasteharjoituskirjoja- ja vihkoja. Ne menevät roskiin samoin kuin suuri määrä lukiovihkoja. Viimein pääsee niistä eroon. Haluun vaan järjestää kaikki laatikot ja kaapit: päästä eroon huonosta feng shuista ja liiasta pölystä.
Haluaisin myös piirtää. Ja tehä tuhatta muuta siaa. Joten se siitä.
Kirjoitin äidinkielen esseen kotoutumisesta, ja siitä kuinka suomalaiset eivät puhu suomea ulkomaalaisille, vaikka he osaisivatki. Siinä oli hieno yleisönosastokirjoitus lähteenä.
Olin katsomassa Carl Larssonia Ateneumissa. Oli tosi hyvä. Se osaa tehdä hienoja vesiväritöitä, joista on tosi vaikee uskoa, että ne on maalattu vesiväreillä, mutta silti ne on läpikuultavia ja herkkiä. Larssonin öljyvärityöt ei mitenkään yllä vesivärien tasolle. Oli myös hauska lukea lainauksia, eli mitä Larsson on sanonut. Ruotsiksi tietenkin. Vanha Ruotsi <3.
Eikö muuten ole mageeta, että kotuksen tavoite on pitää suomenruotsi ymmärrettävänä ruotsinruotsin kanssa? Tai siis hieno tavoite.. Ja muuten, miksiköhän Ruotsin parlamentti ei halua nimetä ruotsia Ruotsin viralliseksi kieleksi, ne on suostunut vaan siihen, että se on Ruotsin pääkieli, jota käytetään. Ei silleen että sillä olisi mitään merkitystä, mutta kuitenkin.
Aika lentää. Jos kukaan ei ole huomannut.
Menen lukemaan.
Nyt kun ylppärit ovat viimein käynnissä, niin ei voi olla mitään parempaa tekemistä kuin lagata. Tai siis, on niin vähän aikaa jäljellä mihinkään kokeeseen, että tuntuu siltä, ettei enää erityisemmin ole mitään tehtävissä. Opiskelen kuitenkin. Löysin myös vanhoja yläasteharjoituskirjoja- ja vihkoja. Ne menevät roskiin samoin kuin suuri määrä lukiovihkoja. Viimein pääsee niistä eroon. Haluun vaan järjestää kaikki laatikot ja kaapit: päästä eroon huonosta feng shuista ja liiasta pölystä.
Haluaisin myös piirtää. Ja tehä tuhatta muuta siaa. Joten se siitä.
Kirjoitin äidinkielen esseen kotoutumisesta, ja siitä kuinka suomalaiset eivät puhu suomea ulkomaalaisille, vaikka he osaisivatki. Siinä oli hieno yleisönosastokirjoitus lähteenä.
Olin katsomassa Carl Larssonia Ateneumissa. Oli tosi hyvä. Se osaa tehdä hienoja vesiväritöitä, joista on tosi vaikee uskoa, että ne on maalattu vesiväreillä, mutta silti ne on läpikuultavia ja herkkiä. Larssonin öljyvärityöt ei mitenkään yllä vesivärien tasolle. Oli myös hauska lukea lainauksia, eli mitä Larsson on sanonut. Ruotsiksi tietenkin. Vanha Ruotsi <3.
Eikö muuten ole mageeta, että kotuksen tavoite on pitää suomenruotsi ymmärrettävänä ruotsinruotsin kanssa? Tai siis hieno tavoite.. Ja muuten, miksiköhän Ruotsin parlamentti ei halua nimetä ruotsia Ruotsin viralliseksi kieleksi, ne on suostunut vaan siihen, että se on Ruotsin pääkieli, jota käytetään. Ei silleen että sillä olisi mitään merkitystä, mutta kuitenkin.
Aika lentää. Jos kukaan ei ole huomannut.
Menen lukemaan.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Maaliskuu
Pelatkaa Bastionia! Tai no ainakin katsokaa, kuinka se näyttää tosi hyvältä.
Olin Ruotsissa ja pelasin läpi Bastionin. Oon ihan fani. Tai siis se on tosi jännä, kun siinä pelatessa on kertoja, joka kertoo, mitä tekee ja sit tarina on myös erittäin mielenkiintoinen. Ei siis mikään pitkä peli, kai se on halpa lataa, ja sen on tehny tyyliin pari tyyppiä. En tiedä. Ziaa voisi olla jännittävä cossata. Toi tyttö tossa.
Mistä tulikin mieleeni, että tänään on ensimmäinen päivä maaliskuuta. Kevät alkaa. En kyllä mitenkään ole odottanut maaliskuuta. Ylppärit. Mut toisaalta asiat edistyy. Sain kääntää uuden sivun Tokion perheen lähettämästä kalenterista. Kuukauden runo:
Mistä tulikin mieleeni, että tänään on ensimmäinen päivä maaliskuuta. Kevät alkaa. En kyllä mitenkään ole odottanut maaliskuuta. Ylppärit. Mut toisaalta asiat edistyy. Sain kääntää uuden sivun Tokion perheen lähettämästä kalenterista. Kuukauden runo:
ぽかぽか
明るい
菜の花畑
"pokapoka akarui na no hanabatake"
Kysykää Petralta joku järkevä käännös : ).
Mutta voisi alkaa oikeasti miettiä cosplayta. Alkaa etsiä kaikkea tarvittavaa. Vähitellen. En jaksaisi odottaa Karane-cossia. Ja monia muita asioita kesässä. PULP tulee Suomeen!tiistai 14. helmikuuta 2012
Talous häiriö
Kuuntelukokeet on sitten ohi. Miksi ruotsin kuuntelussa oli jotain katsastustoimistojuttua? (Kai se siis oli sitä).
Alla hjärtans dag on ehkä hyvin hyvin söpö nimi. Ystävänpäivä on paljon tylsempi nimi, mutta sinäänsä kiva idea. Varsinkin kun tuntuu, että eniten ystävänpäivää vietetään ala-asteella (siis alakoulussa). Siis kyllähän Suomeen yritetään tuputtaa sellasta parisuhdeystävänpäivää, mutta suomalaiset on vain suomalaisia. Se on joskus ehkä ihan kivaa. Japanissakin 友チョコ (tomochoko) eli ystäväsuklaa on jotenkin kivoin asia. Valkoinen päivä on myös kiva. CCSakura <3
Talous häiriö - inflaatio
Talous häiriö - työttömyys
Yhteiskuntaoppi on sitten hienoa. Hitto.
Miksi nostalgia on jotenkin pannassa? Mitä vikaa on nostalgiassa? Tai ehkä vain ajattelen, että kaikki on nyt jotenkin nostalgia vastaisia, koska niin oli ehkä joku Nyt-liitteen toimittaja ja Radio Helsingin juontaja.
Kävin tänään kiinalaisessa, joka oli jäänyt johonkin kaksituhattuluvun alkuun. Siel ei lounaslistalla ollut kasvisvaihtoehtoa, alkuruokakevätrullassa oli lihaa, ja sitä ei saanut ilman, pöydissä oli haarukat ja veitset (puikot sai kysymällä), mutta toisaalta hintakaan ei ollut erityisemmin kokenut inflaatiota : ).
Petra, kirjoitat varmasti hienon ja hyviin kirjoihin kuuuluvan kirjan! Ja kyllä yhteiskunta on paska! Ja voin kai sanoa sen, koska luen nyt liikaa yhteiskuntaoppia. Mutta kirjallisuus on jokseenkin kivaa.
Kiire, kiire, kiire, kiire, kiire, kiire, kiire: jaksamisen puute?
Pitää vaan jaksaa tsempata. Ja tehdä kaikki, mitä pitää tehdä. Ja jollain masokistisella tavalla nauttia siitä, ettei ihan sekoa. Tai no, ehkei muo haittaa seota opiskeluun kunhan tulisi järkeviä tuloksia. Mutta kyllä mä nautin siitä.
On häiritsevää, että kun kaikki (kokonaan) keskittyy opiskeluun, ei vaan jää tilaa millekään muulle tunteelle.
Vaikka eihän siihen opiskeluun käytä mitään muita tunteita kuin "pitää opiskella" ja "keskity". Mutta kai sitten kaikki kanavoituu siihen?
Sepä se.
Alla hjärtans dag on ehkä hyvin hyvin söpö nimi. Ystävänpäivä on paljon tylsempi nimi, mutta sinäänsä kiva idea. Varsinkin kun tuntuu, että eniten ystävänpäivää vietetään ala-asteella (siis alakoulussa). Siis kyllähän Suomeen yritetään tuputtaa sellasta parisuhdeystävänpäivää, mutta suomalaiset on vain suomalaisia. Se on joskus ehkä ihan kivaa. Japanissakin 友チョコ (tomochoko) eli ystäväsuklaa on jotenkin kivoin asia. Valkoinen päivä on myös kiva. CCSakura <3
Talous häiriö - inflaatio
Talous häiriö - työttömyys
Yhteiskuntaoppi on sitten hienoa. Hitto.
Miksi nostalgia on jotenkin pannassa? Mitä vikaa on nostalgiassa? Tai ehkä vain ajattelen, että kaikki on nyt jotenkin nostalgia vastaisia, koska niin oli ehkä joku Nyt-liitteen toimittaja ja Radio Helsingin juontaja.
Kävin tänään kiinalaisessa, joka oli jäänyt johonkin kaksituhattuluvun alkuun. Siel ei lounaslistalla ollut kasvisvaihtoehtoa, alkuruokakevätrullassa oli lihaa, ja sitä ei saanut ilman, pöydissä oli haarukat ja veitset (puikot sai kysymällä), mutta toisaalta hintakaan ei ollut erityisemmin kokenut inflaatiota : ).
Petra, kirjoitat varmasti hienon ja hyviin kirjoihin kuuuluvan kirjan! Ja kyllä yhteiskunta on paska! Ja voin kai sanoa sen, koska luen nyt liikaa yhteiskuntaoppia. Mutta kirjallisuus on jokseenkin kivaa.
Kiire, kiire, kiire, kiire, kiire, kiire, kiire: jaksamisen puute?
Pitää vaan jaksaa tsempata. Ja tehdä kaikki, mitä pitää tehdä. Ja jollain masokistisella tavalla nauttia siitä, ettei ihan sekoa. Tai no, ehkei muo haittaa seota opiskeluun kunhan tulisi järkeviä tuloksia. Mutta kyllä mä nautin siitä.
On häiritsevää, että kun kaikki (kokonaan) keskittyy opiskeluun, ei vaan jää tilaa millekään muulle tunteelle.
Vaikka eihän siihen opiskeluun käytä mitään muita tunteita kuin "pitää opiskella" ja "keskity". Mutta kai sitten kaikki kanavoituu siihen?
Sepä se.
maanantai 30. tammikuuta 2012
Ajatella, että koulu loppui.
Tuntuu, että pitäisi osata tehdä tästä blogista jotenkin mielenkiintoisen näköinen. Tai ainakin osata linkittää tänne asioita. Tosin, ei mulla taida olla mitään linkitettävää.
Olin eilen katsomassa Doc Point -festivaaleilla japanilaista dokumenttielokuvaa "Kuichisan". Se oli kyllä mielestäni enemmänkin taideleffa. Siinä oli pikku-poika, joka odotti maailmanloppua: värejä ja valoja, mustavalkoisuutta, lapsia, ulkomaalainen tyttö. Mikään ei liittynyt mitenkään toisiinsa. Kiinnostavimmat asiat olivat ehdottomasti ne, että elokuva tapahtu Okinawalla ja se oli japaniksi.
Haluisin kirjoittaa. Vaikka novelleja tai jotain. Ei mitenkään erityisen suunnitellusti, vaan vaan jotain ihan randomia. En kyllä ole mikään kirjoittaja, mutta ei kai se haittaa. Tällähetkellä tuntuu, että pystyn vain sellaiseen tekstitaidonvastaustyyliseen tekstiin. Mikä muistuttaa: tekstitaidonkoe on jo ensiviikolla!
En ehkä kuitenkaan siirry puhumaan opiskelusta, vaikka se täyttää ajatuksistani varmaan 90% (öö, ehkei ihan?). Loppu ajattelu, menee ajanhallintaan, PipitxLinkiin, ja siihen, että olisi kiva nähdä kavereita. Mutta koulu loppui! Se loppui. School's out forever! Tai siis nythän mulla on aikaa. Hetkinen. Aikaa lukemisen? Mutta kuitenkin jos luen päivällä, ja sit toki on treenejä, niin jäähän siitä aikaa. Ja aika on suhteellista. Oon kyllä huomannut, etten saa mitään aikaan, jos en oo suunnitellut, mitä teen ko. päivänä.
Onkohan kukaan enää idealisti? Nytkin uutisissa vaan jotkut kunnanjohtajat (jossain?) korostavat tarve-harkintaa. Missä on universalismin idea? Ei silleen että Suomessa, tai missään muuallakaan, olisi koskaan toteutunut universalismi mahtavasti, mutta kuitenkin. Ei silleen, että olisin perehtynyt yhtään mihinkään, ehkä poliitokot on tietoisia kaikista talouskäyristä, mutta siis se ei nyt ole pointti. Politiikka ei nyt ole pointti, vaan yleensäkin se, että onkohan kukaan idealisti. Kannattaakohan kukaan enää universalismia? (Eniten kai tämä liittyy hyvinvointivaltio tms. ajatteluun, mutta siis ihan yleensäkin.)
Kaikkea sitä alkaa ajatella, kun lukee yhteiskuntaoppia. En kyllä muista siitä enää paljon mitään. Paljon opiskeltavaa.
Fantasia on kivaa.
Olin eilen katsomassa Doc Point -festivaaleilla japanilaista dokumenttielokuvaa "Kuichisan". Se oli kyllä mielestäni enemmänkin taideleffa. Siinä oli pikku-poika, joka odotti maailmanloppua: värejä ja valoja, mustavalkoisuutta, lapsia, ulkomaalainen tyttö. Mikään ei liittynyt mitenkään toisiinsa. Kiinnostavimmat asiat olivat ehdottomasti ne, että elokuva tapahtu Okinawalla ja se oli japaniksi.
Haluisin kirjoittaa. Vaikka novelleja tai jotain. Ei mitenkään erityisen suunnitellusti, vaan vaan jotain ihan randomia. En kyllä ole mikään kirjoittaja, mutta ei kai se haittaa. Tällähetkellä tuntuu, että pystyn vain sellaiseen tekstitaidonvastaustyyliseen tekstiin. Mikä muistuttaa: tekstitaidonkoe on jo ensiviikolla!
En ehkä kuitenkaan siirry puhumaan opiskelusta, vaikka se täyttää ajatuksistani varmaan 90% (öö, ehkei ihan?). Loppu ajattelu, menee ajanhallintaan, PipitxLinkiin, ja siihen, että olisi kiva nähdä kavereita. Mutta koulu loppui! Se loppui. School's out forever! Tai siis nythän mulla on aikaa. Hetkinen. Aikaa lukemisen? Mutta kuitenkin jos luen päivällä, ja sit toki on treenejä, niin jäähän siitä aikaa. Ja aika on suhteellista. Oon kyllä huomannut, etten saa mitään aikaan, jos en oo suunnitellut, mitä teen ko. päivänä.
Onkohan kukaan enää idealisti? Nytkin uutisissa vaan jotkut kunnanjohtajat (jossain?) korostavat tarve-harkintaa. Missä on universalismin idea? Ei silleen että Suomessa, tai missään muuallakaan, olisi koskaan toteutunut universalismi mahtavasti, mutta kuitenkin. Ei silleen, että olisin perehtynyt yhtään mihinkään, ehkä poliitokot on tietoisia kaikista talouskäyristä, mutta siis se ei nyt ole pointti. Politiikka ei nyt ole pointti, vaan yleensäkin se, että onkohan kukaan idealisti. Kannattaakohan kukaan enää universalismia? (Eniten kai tämä liittyy hyvinvointivaltio tms. ajatteluun, mutta siis ihan yleensäkin.)
Kaikkea sitä alkaa ajatella, kun lukee yhteiskuntaoppia. En kyllä muista siitä enää paljon mitään. Paljon opiskeltavaa.
Fantasia on kivaa.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Dadaismi-runo
Nyt on vihdoin aika julkaista keräämäni dadaismi-runo! Keräsin sitä lukion ykkösel ja kakkosella ennen Japaniin lähtöä. Eli vihkon tyhjälle sivulle piti kirjoittaa joku sana (tms.) ja sit sai piirtää. Tuli tosi hieno vihko!
Ja tässä on sitten se runo:
SKULL KID
data
Pinkki Possu
tänään appelsiinikukkapuu
kohtuus silmäparillinen
chibit
Rändom
7 minuuttia
ÄPÄRÄ
FISH
Porkkana
Pyllypää
The flying dutchman
LAHNA
Massukka
KIA ORA
riemuisa
Tietämättömyys
Melutoosa
Laguaari Pilates Magneetti
Vaskitsa
Tuhlausta
Laama
Illusionisti?
palmuklubi
HUUMEPOIJJAT
Tabula rasa
orannsi
PULLA
KESÄ
täydellinen lautanen
moi moi moi oon ankka
TIME DOES NOT EXIST
Keksejä
Sateenkaari
Kesäloma
Sakura
kynä
Skitsofreenikko Enkeli
Meri
halata
Lehmu
harjata
sade
KAHVI
lentelee
Pesulappu
sydän
Venäjä
Hakaristi
SUIKKA
Maapallo
LÄMPIMÄMPI
silpoin
katana
SINÄ
NEUROOSI
silvoitin
swine
RAHO
Kanelimanteli
Hylje
Pipari
POSSU
Qsi-Puu
Sitruunainen taatelipuu
APUA?
Jouluvalot.
PÖLÖ
Reikä
MAGNEETTI
WHISKEY 'N' ROCK 'N' ROLL
Spagetti
Kaura
vihko
STRASSELI
sininen
Sipuli
Ja tässä on sitten se runo:
SKULL KID
data
Pinkki Possu
tänään appelsiinikukkapuu
kohtuus silmäparillinen
chibit
Rändom
7 minuuttia
ÄPÄRÄ
FISH
Porkkana
Pyllypää
The flying dutchman
LAHNA
Massukka
KIA ORA
riemuisa
Tietämättömyys
Melutoosa
Laguaari Pilates Magneetti
Vaskitsa
Tuhlausta
Laama
Illusionisti?
palmuklubi
HUUMEPOIJJAT
Tabula rasa
orannsi
PULLA
KESÄ
täydellinen lautanen
moi moi moi oon ankka
TIME DOES NOT EXIST
Keksejä
Sateenkaari
Kesäloma
Sakura
kynä
Skitsofreenikko Enkeli
Meri
halata
Lehmu
harjata
sade
KAHVI
lentelee
Pesulappu
sydän
Venäjä
Hakaristi
SUIKKA
Maapallo
LÄMPIMÄMPI
silpoin
katana
SINÄ
NEUROOSI
silvoitin
swine
RAHO
Kanelimanteli
Hylje
Pipari
POSSU
Qsi-Puu
Sitruunainen taatelipuu
APUA?
Jouluvalot.
PÖLÖ
Reikä
MAGNEETTI
WHISKEY 'N' ROCK 'N' ROLL
Spagetti
Kaura
vihko
STRASSELI
sininen
Sipuli
maanantai 16. tammikuuta 2012
Nyt se on perustettu
Hei.
Blogin tekeminen ei ole vaikeaa, mutta sitten pitäisi ehkä säätää joku kiva ulkoasu ja fontti ja kaikki tukemaan ilmaisua. (tai jotain?)
En tiedä, tuskin tässä mitään esittelyä pitää tehdä, mutta olen Milla, en ole koskaan pitänyt blogia, enkä erityisemmin pidä ötököistä. Paitsi Zeldassa. Ja Dungeons&Dragonsisssa.
Tänään tarkasteltiin äidinkielentunnilla jotain vanhaa tekstitaidontehtävää, josta bongasin hienon lainauksen Sofi Oksaselta: "Sana on vahva. Sana on viisas. Sana voi olla tappava."
Tuosta voisi vetää kaikkea hienoa analyysia perustuen vaikka kaiken tosinimiin, kuten Maameren tarinoissa, mutta se on muutenkin hienosti sanottu. Tai ainakin kiva.
Tänään varmistui joitain cosplay-suunnitelmia. Odotan innolla : ).
En jatka nyt enempää, opiskelu kutsuu (huutaa, kirkuu, rääkyy). Mutta olen tosi onnellinen että tein tämän blogin vihdoin. Nähdään.
Blogin tekeminen ei ole vaikeaa, mutta sitten pitäisi ehkä säätää joku kiva ulkoasu ja fontti ja kaikki tukemaan ilmaisua. (tai jotain?)
En tiedä, tuskin tässä mitään esittelyä pitää tehdä, mutta olen Milla, en ole koskaan pitänyt blogia, enkä erityisemmin pidä ötököistä. Paitsi Zeldassa. Ja Dungeons&Dragonsisssa.
Tänään tarkasteltiin äidinkielentunnilla jotain vanhaa tekstitaidontehtävää, josta bongasin hienon lainauksen Sofi Oksaselta: "Sana on vahva. Sana on viisas. Sana voi olla tappava."
Tuosta voisi vetää kaikkea hienoa analyysia perustuen vaikka kaiken tosinimiin, kuten Maameren tarinoissa, mutta se on muutenkin hienosti sanottu. Tai ainakin kiva.
Tänään varmistui joitain cosplay-suunnitelmia. Odotan innolla : ).
En jatka nyt enempää, opiskelu kutsuu (huutaa, kirkuu, rääkyy). Mutta olen tosi onnellinen että tein tämän blogin vihdoin. Nähdään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)