Ajatella, että koulu loppui.

Tuntuu, että pitäisi osata tehdä tästä blogista jotenkin mielenkiintoisen näköinen. Tai ainakin osata linkittää tänne asioita. Tosin, ei mulla taida olla mitään linkitettävää.

Olin eilen katsomassa Doc Point -festivaaleilla japanilaista dokumenttielokuvaa "Kuichisan". Se oli kyllä mielestäni enemmänkin taideleffa. Siinä oli pikku-poika, joka odotti maailmanloppua: värejä ja valoja, mustavalkoisuutta, lapsia, ulkomaalainen tyttö. Mikään ei liittynyt mitenkään toisiinsa. Kiinnostavimmat asiat olivat ehdottomasti ne, että elokuva tapahtu Okinawalla ja se oli japaniksi.

Haluisin kirjoittaa. Vaikka novelleja tai jotain. Ei mitenkään erityisen suunnitellusti, vaan vaan jotain ihan randomia. En kyllä ole mikään kirjoittaja, mutta ei kai se haittaa. Tällähetkellä tuntuu, että pystyn vain sellaiseen tekstitaidonvastaustyyliseen tekstiin. Mikä muistuttaa: tekstitaidonkoe on jo ensiviikolla!


En ehkä kuitenkaan siirry puhumaan opiskelusta, vaikka se täyttää ajatuksistani varmaan 90% (öö, ehkei ihan?). Loppu ajattelu, menee ajanhallintaan, PipitxLinkiin, ja siihen, että olisi kiva nähdä kavereita. Mutta koulu loppui! Se loppui. School's out forever! Tai siis nythän mulla on aikaa. Hetkinen. Aikaa lukemisen? Mutta kuitenkin jos luen päivällä, ja sit toki on treenejä, niin jäähän siitä aikaa. Ja aika on suhteellista. Oon kyllä huomannut, etten saa mitään aikaan, jos en oo suunnitellut, mitä teen ko. päivänä.


Onkohan kukaan enää idealisti? Nytkin uutisissa vaan jotkut kunnanjohtajat (jossain?) korostavat tarve-harkintaa. Missä on universalismin idea? Ei silleen että Suomessa, tai missään muuallakaan, olisi koskaan toteutunut universalismi mahtavasti, mutta kuitenkin. Ei silleen, että olisin perehtynyt yhtään mihinkään, ehkä poliitokot on tietoisia kaikista talouskäyristä, mutta siis se ei nyt ole pointti. Politiikka ei nyt ole pointti, vaan yleensäkin se, että onkohan kukaan idealisti. Kannattaakohan kukaan enää universalismia? (Eniten kai tämä liittyy hyvinvointivaltio tms. ajatteluun, mutta siis ihan yleensäkin.)

Kaikkea sitä alkaa ajatella, kun lukee yhteiskuntaoppia. En kyllä muista siitä enää paljon mitään. Paljon opiskeltavaa.


Fantasia on kivaa.